Suru, valssi ja hulluus

Se alkaa Ruotsissa: Max Bruchin Ruotsalaisissa tansseissa kuuluu useita kansanlauluja, muun muassa "Seitsemän kaunista tyttöä renkaassa". Seuraavaksi tulee Bruchin surullinen Viulukonsertti nro 1 - teos, jossa virtuoosi viulistilla on todella mahdollisuus näyttää ilmaisunsa.

Matka jatkuu Ranskaan illan loppuosalle. Massenentin neljä maalauksellista kohtausta sisältävät muun muassa valssin, ja Massenet on myös keväällä esitettävän oopperan Manon takana - myös sen johtaa Sébastien Rouland. Cantelouben orkestroidut laulut avaavat sitten oven Auvergnin alueen maisemiin ja kansanlauluihin.

Konsertissa päätöskappale on Ravelin Boléro, joka perustuu yhtä yksinkertaiseen kuin nerokkaaseen ideaan: yksittäinen teema toistetaan - yhteensä 169 kertaa - jatkuvasti uusissa värisävyissä orkesterin palettista, äänenvoimakkuuden kasvaessa, kunnes musiikki räjähtää hypnoottiseksi klimaksiksi, jossa symbaalit näyttelevät yhtä päärooleista.

Max Bruch (1838-1920) Ruotsalaiset tanssit; Viulukonsertti nro 1, g-molli, op. 26. Jules Massenet (1842-1912) Sarja nro 4, Scènes pittoresques. Joseph Canteloube (1879-1957) Laulut Auvergneista, valikoima. Maurice Ravel (1875-1937) Boléro.